Sinkkipäivä

Tiimin eilinen omistautuminen lumetukselle ja uhraaminen puuterin jumalille tuotti selvästi tulosta, sillä tänään alkoi lunta tulemaan. Aika hiljakseen sitä vielä pudotteli, mutta tunnelma on jo puuteripäiviä odotteleva.

Heräsimme aamulla vähän myöhemmin ja lähdimme Sadun, Keken ja Karin kanssa etsimään rinnelaskua ja parempaa näkyvyyttä kaukaa pohjoisesta. Aloitin päivän laskut Karin kanssa tiukalla treenillä Chasseuren kumpareikossa, Satu ja Keke ottivat hissin alas. Chasseure on merkitty, mutta ajamaton, jyrkkä rinne, johon lukemattomat turistit ovat lananneet lumen kuplavolkkarin kokoisiksi kumpareiksi. Pilvisenä päivänä lasku oli vielä tavallistakin jännempää, kun kummut piti ottaa vastaan suksituntumalla. Hyvin sillä päivä kuitenkin lähti käyntiin, vaikka puhalluttikin. Monot eivät painaneet enää lainkaan ja sukset, jotka vielä toissapäivänä tuntuivat ihan laskukelvottomilta lötköiltä, olivatkin jo tosi ketterät ja näppärät puikkarit.

Tortinista jatkoimme Veysonnazin matalammille rinteille, joilla näkyvyys oli kelvollinen ja luntakin siellä täällä. Rinteet tunnisti siitä että ne olivat selvästi ympäristöä hiekkaisempia. Laskujen lomassa kävimme kaakaolla juustofonduen tuoksuisessa rinneravintolassa. Olisi tehnyt mieli tilata juustofundue, mutta söimme kuitenkin omat eväät viereisen mökin seinustalla.

Huomiseksi suunnitelmissa on päivä Brusonin metsissä. Toivottavasti vanhat pohjat peittävät joenpohjat edes jotenkin.