Verbierin puolelle ei kannata tällaisena päivänä lähteä, siellä kun ei näe mitään, eikä turistien seassa ole mukava laskea rinteitä. Tänään ylähissejä ei aukaistu koko päivänä.
Ehdimme ensimmäisellä bussilla Brusoniin ja ensimmäisten joukossa Pasayn ala-asemalle muutamien muiden suomalaisten ja parin ruotsalaisen kanssa. Pasay aukaistiin melkein heti. Lähdin Sadun kanssa laskemaan hissin yläasemalta metsään, mutta ensimmäinen lasku meni vauhtia otellessa, lähin metsä oli aivan liian loivaa päivän lumitilanteelle. Lunta oli kuitenkin paljon ja se oli irtonaista, vaikkakin vähän menoa jarruttavaa. Jone tuli kyytiin heti toisen laskun jälkeen ja loppupäivän laskimmekin kolmestaan Pasaylta metsää niin monta kierrosta, että menin laskuissa sekaisin.
Lounastaukoa emme pitäneet, eväätkin söimme hississä. Puolenpäivän jälkeen taivas tosiaan aukeni niinkuin ennusteissa luvattiin ja näkyvyys muuttui hyvästä mahtavaksi.
Tsai oli kiinni koko päivän, mutta taivaan auettua porukka alkoi kiipeämään sen ylä-aseman tuntumaan ja laskemaan sieltä loivaa kenttää takaisin metsään ja sieltä takaisin Pasaylle. Kiersimme pari kierrosta metsää vielä taivaan auettuakin, kun haikkaus ei vaikuttanut vaivan arvoiselta. Vasta Keken ja Karin hehkutuksen jälkeen uskoin että haikki kannattaa, ja lähdimme kiipeämään. Sain kunnon keskustelun taas aikaiseksi kun kaivoin skinit repusta ja aloin kiinnittämään niitä suksiin Sadun ja Jonen lähtiessä kävelemään rinnettä ylös. Lopulta olin Jonen kanssa samaan aikaan ylhäällä valmiina laskemaan, mutta jouduin kieltämättä nousemaan aika haipakkaa että sain kävelijät kiinni ja riittävän etumatkan skinien pakkaamiseen. Pääsinpähän skinnaamaan ja olinhan ainakin yhtä nopea ;). Nauratti vähän kun ylhäällä huiliessa joku britti tuli myös skinnaten mäkeä ylös ja kertoi mennessään kuinka mukavaa skinnaaminen on, ja kuinka hän hymy naamalla skinnaa vielä tuonne edemmäs.
Muut läskit laskivat vielä Sembrancheriin päivän päätteeksi, mutta me jätimme sen väliin perustellen "don't leave powder for powder". Lumi oli ala-asemilla pohjoisen puolellakin aika märän tuntuista. Vaihdoimme siis Sembrancherin magic forestin kaakaoon/glögiin/kahviin ja suklaaleivokseen Brusonin rinnekahvilassa. Päivän päätteeksi sai vielä pelata "game in the game" tyylistä bussiintunkemiskilpailua, kun lähtijöitä 16:15 bussiin oli lähemmäs sata ja bussiin mahtuu vain 50. Parhaan suorituksen teki äveriään näköinen ja kuuloinen amerikkalaispatu joka oli kuulemma ollut kolmantena jonossa, mutta ei päässyt sisälle bussiin sukset kainalossa vaikka kuinka yritti. Paikallinen guido lopulta heitti äijän ulos bussista ja papparaiset jäivät odottelemaan seuraavaa bussia. Itse pääsin sisää bussiin viimeisenä, juuri ennen kun kuski alkoi kertomaan kyytiin pyrkijöille, että bussi on täynnä. Uskon päässeeni sisään ihan puhtaasti naamavipillä, ollaanhan me samaista kuskia viihdytetty tässä jo monta päivää.
Kävin vielä illalla kyselemässä Ski Servicestä ovatko ulkona räkissä näytillä olevat Spatulat vuokran, ja kuinka paljon niistä pitää maksaa. Pitkän neuvottelun ja tinkimisen jälkeen olisin saanut sukset ns. normaalisuksien hintaan (38CHF/päivä), mutta kun olin ottamassa niitä mukaan ei toista suksea löytynytkään mistään. Lopulta selvisi, että tyylikäs suksi oli viety topissa olevaan rinnekahvilaan turistisesongin ajaksi seinälle. Saisin samasta paikasta Armadan vastaavat sukset vuokralle tuohon hintaan, mutta huomiseksi molemmat parit oli jo viety. Katsotaan minkälaista keliä ylihuominen tuo, kannattaako niitä enää huomenillalla hakea. Hauska olisi koittaa kunnon pyyderissä vääränmallisia suksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti