Metsähiihtoa ja turskanpyyntiä

Tänään käytiin fiilistelemässä kisameininkiä Tamokissa. Pysähdyttiin parkkipaikan pätkälle keskellä Tamokdalenia ja paikalle pölähti neljä autollista äärijäbiä ja -mimmejä. Tamokin kisasirkus oli viettämässä välipäivää. Välipäivän suunnitelma oli samanlainen kuin meillä, hiihdetään metsänrajasta alaspäin ja ihmetellään säitä. Ilma oli sateinen ja tuuli puuskittainen, eikä puurajan yläpuolelle ollut mitään asiaa.

Laskimme pari kierrosta metsänrajasta alaspäin ihan mukavan kaltevaa lyhyttä seinää ja lähdimme Film Camppiin ihmettelemään kisameininkiä. Paljon oli maastoautoja pihassa, mutta henki maassa kun ennusteet kuulemma lupasivat seuraavan kahdeksan päivän ajalle vain yhtä aurinkoista.

Eilen kiipesimme taas Middagstindenin puoleen väliin, tällä kertaa vielä edellistäkin alemmas josta lähdimme myrskytuulten ajamana laskemaan alas. Tuuli oli pakannut lumen aika hankalaksi ja irtonaiseksi. Pääsimme kotiin hyvissä ajoin ja menimme suoraan lähi-cooppiin.

Coopissa kysyimme myyjältä millä paikan kymmenestä uistimesta saa turskaa. Myyjän kutsuttua Einarin apuun kuultiin että 60g:n metallilätkillä kuulemma nousee. Kävimme kämpillä, lähdimme ajamaan tietä Jövikin suuntaan ja kysyimme ensimmäiseltä pihaansa kolaavalta äijältä mistä täältä saa turskaa. Äijä neuvoi että menkää niemennokkaan 15 kilometrin päähän. Ajoimme 15 kilometriä, parkkeerasimme auton, kävelimme rantaan ja aloimme heittelemään. Turskaa tuli heti kolmannella heitolla.

Heittelimme tunnin verran ja nostimme 9 pienehköä turskaa vuonosta. Hymyilytti vaikka säät eivät hiihtämistä suosikkaan. Kalastaminen on aika paljon hauskempaa kun kalaa tulee joka toisella heitolla. Tänään sitten syömme eilen pyydettyä turskaa. Eilen ei päästy turskaa vielä syömään kun valaspihvit olivat jo sulaneet.

Toissapäivä oli rehellinen välipäivä, kävimme päiväsaunassa ja hakemassa Eeron Tromssasta.

Sohjoa, turskaa ja fiskepinnar

Ilma on vieläkin lämmin. Tänään kahdeksan astetta ylös asti. Päivän suunnitelma oli laskea Vartindenin etelälaidan ränni. Aamu lähti vähän aikaisemmin käyntiin, oltiin autollakin jo vähän yhdeksän jälkeen, mutta sitten ajateltiin että käydään katsomassa Tromssan tien varrella, jos siellä paistaisi aurinko. Lähilaakso kun oli kauttaaltaan pilvessä.

Tromssan tien varrella sää oli samanlainen ja päätimme pysyä suunnitelmassa ja tulla takaisin Vartindenille. Auringon ollessa pilvessä lämmin ilma oli lämmittänyt lumen sohjoksi riippumatta seinien suunnasta. Nousimme joen laitaa metsän läpi hevosenkengän toisen haaran alkuun ja sitäkin parisataa metriä, mutta metrinen sohjo alkoi vaikuttamaan liian märältä ja lämpimältä niin käännyimme takaisin. Pidimme pitkän tauon metsän keskellä olevalla tasaisella aukealla ja lopulta lähdimme nousemaan Middagstindenin ja Vartindenin välissä olevalle satulalle, siitä lähtevä loiva kenttä näytti laskettavalta ja haikkaaminen kiinnosti. Laskukin oli hauskaa lojotusta tasaisella sohjokentällä höystettynä mielenkiintoisella hiihtämisellä metrinpaksuisten lumityynyjen peittämää joenpohjaa pitkin.

Pari viime päivää on kulunut samoissa merkeissä, lämmintä on ollut, eikä lumi houkuttele laskemaan mitään vähänkään jyrkempää, vielä vähemmän nousemaan. Kaikki etelän ja lännen väliset seinät ovat valuneet alas, eikä lumi ole jäähtynyt öisinkään pakkasen puolelle.

Eilen käytiin Andersdaltindenillä, jossa kiivettiin vähän päälle kuuteensataan metriin, mutta todettiin että jätetään menemättä ylemmäs kun mäki oli jäätä ja yli 20m/s tuulenpuuskat lennättivät jääpalloja vasten kasvoja. Aurinkoisessa kelissä kiipeäminen sujui tuulta lukuunottamatta oikein mukavasti. Eilen käytiin vielä laskujen päälle extreme-kalassa lumi- ja kivivyöryalueen alla, tosin vasta auringon laskun jälkeen, eikä nyt ihan vyörylinjan kohdalla, mutta kuitenkin. Turskaa ei toistaiseksi ole noussut. Toissapäivänä käytiin laskemassa Rasmustindenin viereiseltä harjanteelta harmaassa säässä, samaa sohjon ja mädän lumen sekoitusta kuin kaikkialla. Olemme ottaneet topittamattajättämisen aika kevyesti, tämänpäiväinenkin lojottelu oli hienoa vuorilla liikkumista.

Tutustumisretki

Tutustumisretki, originally uploaded by hvrauhal.

Teimme tänään ensimmäisen päivän tutustumisretken Middagstindenille. Sille joka on tuossa laakson pohjalla. Ilma oli lämmin heti aamusta, vielä ylhäälläkin kuutisen astetta, mutta lumi ei ollut vielä lämmennyt läpi pakan. Joissain kohdissa oli kerroksia ja vieressä saattoi olla ihan sohjoa.



Nousu oli alun tuskastelun jälkeen oikeen mukava, sohjossa noustesa lämpimässä auringonpaisteessa pääsi hyvin haikkauksen tunnelmaan. Emme kuitenkaan nousseetihan huipulle asti, kun ylimmän pätkän lumi näytti ikävältä, eikä kukaan ollut kovin kiinnostunut toppiin menemisestä sen itsensä vuoksi. Hyvä aloituspäivä, lumeen ja nousemiseen tutustumista ja päivärytmin opettelua.



Kävimme vielä kokeilemassa turskanpyyntiä vuonosta, mutta emme saaneet puolen tunnin heittelyllä mitään. Huomenna uudestaan vähän merta edempää, tai sitten tuosta ihan vierestä jäiden laidasta. Jokisuisto on vielä jäässä, vähän edellisvuotta kauemmas. Takapihan mäki ei kuitenkaan tänä vuonna houkuttele, siinä on lunta paljon edellistä vähemmän.



Huomisen suunnitelmat ovat vielä ihan auki. Meillä ei ole kuin yksi karttalehti ja sekin ihan liian kaukaa, niin pitää varmaan jatkaa retkeilyä tutuilla mäillä. Näin muuten eilen elämäni ensimmäiset revontulet.

Matkatunnelmia pohjois-pohjanmaalta

Matkatunnelmia pohjois-pohjanmaalta, originally uploaded by hvrauhal.

Lähtö sumuisesta Helsingistä sujui ongelmitta ja olimme nelostiellä jo aamukuudelta. Nyt vähän yli 12 olemme muutaman kilometrin päässä lounaalta zeppelinistä.

Aurinko paistaa ja lämpöä on kymmenen astetta. Hieno ajokeli, mutta mietityttää että onneksi olemme menossa rukaa pidemmälle. Itseäni ei ainakaan vappulaskettelu maaliskuussa kiinnosta. Norjassa korkeuserolla on kuitenkin lämpötilaan jo merkitystä.

Lyngeniin

Huomenna aamulla lähden Lyngeniin kahdeksi viikoksi. Ohjelmassa on pääasiassa hiihtelyä, mutta tällä kerralla olen varautunut huonoihin ilmoihin ja kalavehkeillä, jos vaikka saisi turskaa. Lämmintä siellä näyttää olevan, mikä sopii mulle ihan hyvin, kunhan vaan maltamme odottaa pitää odottaa että lumi sulaa ja jäätyy pari syklia.

Matkalle lähdetään kahden auton voimin, Midas ja Antti toisessa autossa ja minä, Maksu ja Timo toisessa.

Kävin hakemassa "isin volvon" matka-autoksi tiistaina ja asensimme suksiboksia kolme tuntia illan pimeydessä. Yleensä se suksiboksi on ollut tapana asentaa räntäsateessa marraskuussa, mutta tänä vuonna homma jäi näinkin keväälle. Hyvä kuitenkin, että tuli tehtyä nyt eikä ensi syksyn räntäsateessa.

Boksi löytyi vajan katolta viimekauden jäljiltä, toinen taakkateline vielä kiinnitettnyä kahdella siipimutteri-ruuvi yhdistelmällä ja toisen taakkatelineen molemmista kiinnikkeistä toinen siipimutteri paikallaan. Ensimmäiset pari tuntia asennustyöstä menikin vanhojen kiinnitysruuvien avaamiseen. Olivat ruostuneet kiinni niin perusteellisesti, että kun lopulta yritin avata muttereita irtisahatuista lukkoruuveista (ei tullut mieleen ostaa tarpeeksi uusia muttereita, ainoastaan uusia pultteja) menivät ruuvit poikki ennen kuin mutterit lähtivät pyörimään. Suosittelen että suksiboksin kiinnitysruuvit säilötään sisätiloissa. Boksi kuitenkin lopulta saatiin auton katolle uusilla muttereilla. Toinen etusarana oli kuitenkin kokonaan irti niiteistään, niin päätin vaihtaa Antin tarjoamaan parempaan boksiin matkan ajaksi. En ole vielä uskaltanut kertoa tätä Kimmolle tai Juhalle. Antin boksin asennus oli kuitenkin aika paljon helpompaa kuin meidän Thulen, siihen laitettiinkin sitten ainoastaan uudet prikat.

Kaikkien aikojen lyhyin kausi

Tänään oli myöhäiskevään aurinkoinen päivä. Kauniina kevätpäivinä olo on aina haikea, odotettu laskukausi lähenee loppuaan, eikä koskaan voi tietää kuinka kauan hyviä kelejä vielä riittää.



Tunnelma oli huhtikuinen, loska lensi ja toivo paipin jäätymisestä enää tällä kaudella tuntui turhalta. Viikon muut lämpimät päivät ovat olleet paljon helpompia, tunkkaisen harmaassa ilmassa auringon paisteen odotus on tärkeintä. Viime viikonloppu Himoksellekin kului kokonaan pilvien harmaudessa. Hauskaahan se oli, mutta legendaarista kevätkeliä siitä ei muistoihin painu. Kun aurinko sitten lopulta paistaa se tuntuu kovin ohimenevältä. Onneksi on arjeksi tekemistä, töissäkäynti ja muut rutiinit, niin päivien kulumista ei huomaakaan.

Norjan keikka on selvillä. Siellä ainakin jatkuu mäenlasku, lunta on, eikä kevätkeleistäkään tarvitse huolia. Päivällä on siellä enemmän merkitystä kuin vuodenajalla. Sama pätee alppeihin. Suomi on kokemukseni mukaan ainoa paikka jossa vuodenajalla on enemmän merkitystä kuin tuurilla, johtunee tosin varmaan siitä että asun täällä. Norjasta olisi hienoa tulla pääsiäiseksi suomen puolelle jatkamaan loskahiihtoa.

Tasapaino

Tasapainoaisti on ihmeellinen asia. Tänä aamuna tulin pitkästä aikaa bussilla koululle. Heti bussiin noustessa huomasin hiihtokauden olevan pitkällä, kun bussin lähtiessä liikkeelle ja kääntyessä kehän rampille saatoin kävellä rauhallisesti bussin takaosaan ja istua alas yhtä helposti kuin bussin ollessa paikoillaan. Ilmeisesti tasapainoaisti herkistyy suksiessa sen verran, että se hoitaa paikallisbussissa kävelyn ihan itsekseen, aktiivista ajattelua häiritsemättä.

Hyvä niin, mutta mitenköhän tuon kyvyn saisi säilytettyä kesän yli seuraavaan kauteen?

Olemme siis olleet Talmassa ja Himoksella neljänä päivänä viimeisestä viidestä.