Aamu alkoi vähän heikosti kun Satu huomasi gondolissa matkalla alas Chableen jättäneensä sauvat kämpän eteiseen. Vuokrattiin siis varasauvat Chablesta, noustiin Pasaylle ja laskettiin yksi mäki ihan Pasayn viereisiä metsiä. Satu päätti laskun jälkeen, että tänään ei kiinnosta laskea ja välipäivä olisi paikallaan. Nousimme kuitenkin Pasaylla ylös ja joimme kaakaot odotellessa myöhemmin Brusoniin tulevaa loppuporukkaa.
Satu siis lähti takaisin kämpille ja minä lähdin Ainon, Midaksen, Keijon ja Juhan kanssa skinnaamaan Têtê de Payannelle, vaikka pilvet vielä pyöritävätkin vuoren päällä.
Skinnaus oli mukavaa niinkuin aina. Skinnattiin tunnin verran etelän puoleisella seinällä ihan kevätkeleissä, mutta Payannen päälle noustessa ilma muuttui taas kylmäksi ja tuuliseksi. Topissa pidettiin lyhyt evästauko ja yritettiin päättää mitä kenttää, tai ränniä kukin tulisi alas.
Puuskittainen tuuli oli peittänyt jäljet, mutta lumi oli painavaa ja kuoppaista. Eli hankalaa laskettavaa. Ensimäisen kerran menin selän kautta ympäri parin-kolmen käännöksen jälkeen kun löin suksen johonkin möykkyyn niin että se irtosi. Loput jyrkemmästä pätkästä laskin sitten ihan liian rauhallisesti.
Jyrkemmän ja hakatun rinteen jälkeen lasku jatkui kumpuilevalla kentällä, jossa oli parikymmentä senttiä kevyttä lunta kovan kannen päällä.
Laskin kenttää reippaampaa vauhtia ja hyppelin kummuista mennessäni, kunnes huomasin yhden hypyn jälkeen ilmassa, että vastassa onkin ojanseinä. Nojasin siis reilusti taakse ilmassa ja lätkähdin selälleen pehmeään vastarinteeseen. Siinä päivän toiset pannut. Lasku päättyi hienon kentän jälkeen kovalumisempaan jyrkkään joenuomaan, joka kulki kuitenkin yllättävän kevyesti. Arvioin vain yhden joenylityksen liian loivaksi ja naksautin toisen kerran suksen irti päätyen itse pihlajapuskaan keskelle.
Traverselaskun jälkeen päädyimme ankkurin ala-asemalle, josta pienen tilannearvion jälkeen nousimme takaisin Pasayn ala-asemalle, jossa pidettiin vähän taukoa. Lähdin Jonen kanssa nousemaan tuolihissillä leipä suussa.
Päivän neljännet pannut otin kymmenen metriä ennen ensimmäisen metsälaskukierroksen lopputraversea, laskin flättivalossa kumpuun ja naksautin nyt jo kiristetyn siteen auki siten, että sisäsuksi jäi kantti pystyssä toisen jalan säären alle. Kantti leikkasi lainahousut, sukat, kerraston housut ja vielä jalkaankin pienen viillon.
Otettiin vielä toinen kierros metsälaskua ja lähdettiin bussille päin. Alimmasta tuolihissistä nähtiin 16:15 bussin tulevan ala-asemalle ja huudeltiin lälläriin kavereille että pidättelisivät bussia meitä varten. Tiukoille meni, mutta onnistui.
Kumma juttu, että laskun sujuessa tavallista paremmin pannuja tuli reilusti tavallista enemmän. Hyvä päivä kuitenkin, skinnaus ja kävely on paljon suksilla kinkkaamista parempia jaloille eli edes varpaisiin ei satu. Illalliseksi nakkikastiketta ja tiskivuoro päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti