Tromssan tien varrella sää oli samanlainen ja päätimme pysyä suunnitelmassa ja tulla takaisin Vartindenille. Auringon ollessa pilvessä lämmin ilma oli lämmittänyt lumen sohjoksi riippumatta seinien suunnasta. Nousimme joen laitaa metsän läpi hevosenkengän toisen haaran alkuun ja sitäkin parisataa metriä, mutta metrinen sohjo alkoi vaikuttamaan liian märältä ja lämpimältä niin käännyimme takaisin. Pidimme pitkän tauon metsän keskellä olevalla tasaisella aukealla ja lopulta lähdimme nousemaan Middagstindenin ja Vartindenin välissä olevalle satulalle, siitä lähtevä loiva kenttä näytti laskettavalta ja haikkaaminen kiinnosti. Laskukin oli hauskaa lojotusta tasaisella sohjokentällä höystettynä mielenkiintoisella hiihtämisellä metrinpaksuisten lumityynyjen peittämää joenpohjaa pitkin.
Pari viime päivää on kulunut samoissa merkeissä, lämmintä on ollut, eikä lumi houkuttele laskemaan mitään vähänkään jyrkempää, vielä vähemmän nousemaan. Kaikki etelän ja lännen väliset seinät ovat valuneet alas, eikä lumi ole jäähtynyt öisinkään pakkasen puolelle.
Eilen käytiin Andersdaltindenillä, jossa kiivettiin vähän päälle kuuteensataan metriin, mutta todettiin että jätetään menemättä ylemmäs kun mäki oli jäätä ja yli 20m/s tuulenpuuskat lennättivät jääpalloja vasten kasvoja. Aurinkoisessa kelissä kiipeäminen sujui tuulta lukuunottamatta oikein mukavasti. Eilen käytiin vielä laskujen päälle extreme-kalassa lumi- ja kivivyöryalueen alla, tosin vasta auringon laskun jälkeen, eikä nyt ihan vyörylinjan kohdalla, mutta kuitenkin. Turskaa ei toistaiseksi ole noussut. Toissapäivänä käytiin laskemassa Rasmustindenin viereiseltä harjanteelta harmaassa säässä, samaa sohjon ja mädän lumen sekoitusta kuin kaikkialla. Olemme ottaneet topittamattajättämisen aika kevyesti, tämänpäiväinenkin lojottelu oli hienoa vuorilla liikkumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti