Tunnelma oli huhtikuinen, loska lensi ja toivo paipin jäätymisestä enää tällä kaudella tuntui turhalta. Viikon muut lämpimät päivät ovat olleet paljon helpompia, tunkkaisen harmaassa ilmassa auringon paisteen odotus on tärkeintä. Viime viikonloppu Himoksellekin kului kokonaan pilvien harmaudessa. Hauskaahan se oli, mutta legendaarista kevätkeliä siitä ei muistoihin painu. Kun aurinko sitten lopulta paistaa se tuntuu kovin ohimenevältä. Onneksi on arjeksi tekemistä, töissäkäynti ja muut rutiinit, niin päivien kulumista ei huomaakaan.
Norjan keikka on selvillä. Siellä ainakin jatkuu mäenlasku, lunta on, eikä kevätkeleistäkään tarvitse huolia. Päivällä on siellä enemmän merkitystä kuin vuodenajalla. Sama pätee alppeihin. Suomi on kokemukseni mukaan ainoa paikka jossa vuodenajalla on enemmän merkitystä kuin tuurilla, johtunee tosin varmaan siitä että asun täällä. Norjasta olisi hienoa tulla pääsiäiseksi suomen puolelle jatkamaan loskahiihtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti